Kulttuuri

Kiinalainen kulttuuri on yksi vanhimmista kulttuureista, joka on kehittynyt tuhansien vuosien ajan. Kiinan kulttuuri muuttui rajusti 1960-luvun kulttuurivallankumouksessa, jolloin se muuttui laajasti sosialistiseksi. Kiinan kulttuuri on sekä materialistisesti että henkisesti rikasta. 

Kiinassa on useita uskontoja, mutta taolaisuudella ja buddhalaisuudella on eniten edustajia. Kiinassa hyväksyttyjä uskontoja ovat myös islam, katolisuus ja protestanttisuus. Noin 85% väestöstä on uskonnollisesti aktiivisia. Kungfutselaisuutta ei luokitella uskonnoksi, mutta se on virallinen ja tärkein oppi. Kiinassa esiintyy yhä myös paljon luonnonuskontoja. 


Kiinassa puhutaan yli 100 eri kieltä, mutta valtion virallinen kieli on mandariinikiina, jota puhuu n. 70% väestöstä. Kiinan kieli on vanhimpia yhä puhuttavia kieliä. Kieli vaihtelee murrealueittain. Kiinassa kirjoitusmerkkejä on useita tuhansia, joka tekee kielen oppimisesta haastavaa. 


Kiinasta tulleita tunnettuja ruokia ovat mm. riisit, nuudelit ja tee. Kiinalaiset katukeittiöt ovat levinneet ympäri maailmaa. Kiinalaiset ruoat ovat tavanomaisesti kevyitä ja annokset pieniä, mutta ruokailussa syödään useaa eri ruokaa. 


Kiinassa harrastetaan lähes kaikkia urheilulajeja, mutta erityisessä suosiossa ovat yleisurheilu, tennis, sulkapallo, lentopallo, pyöräily, voimistelu ja pöytätennis. 


Merkittävimpiä ja tunnetuimpia kiinalaisen kuvataiteen muotoja ovat maisemamaalaus, kalligrafia, posliinikeramiikka ja jadeveistokset. Kiinan perinteistä rakennustapaa on ohjannut ’fengshui’, josta näkyvissä on perinteisemmät rakennukset, mutta modernimmassa Kiinassa on pilvenpiirtäjistä täyttyneitä metropoleja.



Kiinan historiassa elinikä on ollut alhainen. Kolmen sukupolven perheet olivat yleisiä, ja oli harvinaista, että vanhukset näkivät heidän lastenlastensa kasvavan aikuisiksi. Lapsen kuuliaisuus oli tärkeää, etenkin kungfutselaisessa käsityksessä (moraalinen ja yhteiskunnallinen oppi). Vanhemmat opettivat lapsilleen käytöstavat ja heidän tehtävänsä, ja päättivät heidän urastaan. Vanhempien käskyjä oli todellakin toteltava. Vanhemmilleen niskoittelu oli vakava rikos. Nuoret jäivät kotiin hoitamaan arvostettuja vanhuksia. Miehet olivat naisia ylempänä. Isä oli perheen ylläpitäjä ja suojelija, ja sai hallita täydellisesti perheenjäseniään. Avioerot olivat harvinaisia.

Yhden lapsen politiikka poistettiin käytöstä vuonna 2015, koska työikäinen väestö pieneni. Nykyään perhe saa hankkia kaksi lasta. Yhden lapsen politiikka jätti kansaan suuren vaikutuksen. Nykyään tyttölapsensa hylänneet vanhemmat etsivät lapsiaan netistä. Avioerot lisääntyvät ja yhä useammat avoparit asuvat yhdessä. Nuoret muuttavat muualle eivätkä enää jää kotiin hoitamaan vanhuksia.

Perheillä oli käytössä kolme eri kalenteria: muidenkin maiden käyttämä gregoriaaninen kalenteri; kuukalenteri, jota käytettiin maanviljelyssä ja siinä oli Kiinalaisten omat juhlapyhät merkittynä; sekä 'keltainen kalenteri', astrologinen kalenteri, jonka avulla selvitetään tärkeiden elämän tapahtumien ajankohtia. Perinteisiä kiinalaisia juhlia vietetään perheen kesken.
Uuden vuoden juhla: hyvin samanlainen kuin joulu esim. Suomessa, perheen kesken syödään hyvin ja annetaan toisille lahjoja, lopuksi vielä uudenvuodenpäivänä lähdetään perheen kanssa toivottamaan onnea tuttaville. Perhe syö joka päivä yhdessä vähintään yhden aterian.

Avioliitto on tärkeä osa perhe-elämää. Perheen sisäiset avioliitot eivät ole yleisiä. Usein joku muu valitsee puolison kuin kyseinen henkilö itse, monesti perheen vanhimmat tekevät valinnan, jota on kunnioitettava. Avioero sallitaan, jos pari ei pystynyt elämään onnellisesti (7 eri tilannetta, joissa avioero on mahdollinen).

Kiinassa vanhemmat ja isovanhemmat painostavat lapsiaan löytämään kumppanin ja menemään naimisiin. Yli 30 vuotiaille naimattomille naisille on jopa kiinan kielessä sana "shèngnǚ" . Kiinan valtion alaisena toimivat naisjärjestöt levittävät propagandaa ja kehottavat naisia menemään naimisiin. Pitkään jatkuneen yhden lapsen politiikan seurauksena tyttölapsia abortoitiin paljon, joten 100 tyttöä kohden on 116 poikaa, minkä seurauksena miehille ei löydy vaimoa. Kiinassa on jopa ehdotettu että maaseudulla nainen saisi ottaa 2 aviomiestä.

Kiinalaisen perheen hierarkiassa vanhemmat ovat nuorempien yläpuolella ja miehet naisten yläpuolella. Nykyään isä on samalla tavalla korkeassa asemassa perheessä, mutta hän ei ole enää perheen pää. Lapset saavat valita oman uransa, mutta vanhempien neuvoja pitää kuunnella. Kungfutselaisuuden mukaan vanhempia piti arvostaa ja palvoa kun he ovat vielä elossa. Suvun vanhin mieshenkilö on korkeimmassa asemassa.

Kiinan sukulaisuussysteemissä: 
- Äidin ja isän suvut erotellaan, esim. äidin veljellä ja isän veljellä on eri nimitykset. 
- Ikä otetaan huomioon, esim. äidin vanhemmalla veljellä on eri nimitys kuin äidin nuoremmalla veljellä. 
- Nimityksestä kuulee, onko kyseessä nais- vai miespuolinen sukulainen. 
- Henkilön asema ilmaistaan myös nimessä. 

Kiinalaisilla perheillä jokaiselle perheenjäsenelle on oma nimityksensä. Nimet vaihtelevat esimerkiksi sen mukaan, onko kyseinen henkilö sinua vanhempi vai nuorempi, ja mitä kautta olette sukua toisillenne. Sukupuu jaeteen yhdeksään sukupolveen: isoisoisovanhempien, isoisovanhempien, isovanhempien, vanhempien, sinun, lasten, lastenlasten, lastenlastenlasten ja lastenlastenlastenlasten sukupolveen. 

video, jossa kerrotaan kiinalaisesta sukupuusta: https://www.youtube.com/watch?v=nCFRoILS1jY

Lohikäärme on kiinalaisessa mytologiassa taruolento, joka on jumalallinen voiman, viisauden, vaurauden ja hyvän onnen symboli.
Kiinalaiselle tyylille tyypillisen koristeellisia koriste-esineitä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perustiedot