Kieli

KIINAN KIELI

Kiinan puhutuin kieli on mandariininkiina, joka on yksi monista kiinankielen murteista ja niistä puhutuin. Sitä puhuu 1,5 miljardia ihmistä. Mandariininkiinaa puhutaan Kiinassa, Kiinan Tasavallassa ja Singaporessa.
Toiseksi kuulisin on Shangaissa puhuttu wu-kiina, kolmanneksi puhutuin on katoninkiina Hong Kongin alueella.
Kiinan kielelle on tyypillistä useimpien sanojen olevan yhdyssanoja muodostettuja pienimmistä sanoista.

Kiinan kieli on peruskieliopiltaan yksinkertainen kieli joihinkin länsimaan kieliin verrattuna. Kiinankielessä sanoja ei taivuteta, eikä ole aikamuotoja tai monikkoja, vaan ne ilmaistaan sopivien sanojen tai lauseiden loppuun lyhyillä partikkelisanoilla. Sanajärjestys on tärkeässä asemassa, jota hallitsevat tiukat kielioppisäännöt, koska sanat eivät taivu. Yleinen sanajärjestys: subjekti, adverbi, verbi, objekti.

Kiinan kieli on tonaalinen kieli eli sanojen merkitys voi riippua myös lausumisesta. Mandariininkiinassa on viisi toonia, neutraali tooni mukaan laskettuna. Mandariininkiinan toonit eli sävelet: 1)Nuotiltaan tasainen, melko korkea 2)nouseva 3)matala, joka nousee lopussa 4)laskeva
Neutraalilla toonilla ei ole erillistä painoa.

Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä on nykyisin vanhi käytössä oleva ja maailman neljänneksi varhaisin. Merkkejä on yhteensä noin satatuhatta, mutta todellisuudessa niitä käytetään huomattavasti vähemmän; 6763. Alimmaisen kouluasteen eli peruskoulun ala-asteen käyneet kiinalaiset osaavat 2000 merkkiä. Merkkijärjestelmiä on käytössä 2: perinteinen, eli vanha keisarinvallanaikaset merkit ja yksinkertaistettu, joita käytetään Manner-Kiinassa vuodesta 1954 lähiten. . Kirjoituksen suuna vaihtelee tekstin kotimaan perusteella.
Kiinan kirjoitusjärjestelmää eli kiinalaisia kirjoitusmerkkejä voi harrastaa myös taiteena.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perustiedot