Historia

Kiina oli yksi harvoista maista, jotka vaikuttivat hyvin suuresti oman maanosansa kehitykseen. Kiinan alueilla sijaitsevissa kuningaskunnissa syntyi kehittyneitä kulttuureita jo 2000-luvulla eaa. Kiinassa tehtiin erilaisia ylellisyystuotteita ja keksintöjä, esim. ruuti, paperi, tuulimyllyt ja seteliraha. Näitä myytiin kaikkialle maailmaan, ja Euroopassa ne saavuttivat suuren suosion.
(sisennys) Kiinan historia jaetaan hallitsijoiden tai hallitsijasukujen haliintokausiin (= dynastia). Hallitsijoita olivat esimerkiksi keisarit. Kiina on vuorotellen ollut yhtenäinen ja jakaantuneena useaan valtioon. Dynastiat voidaan jakaa kolmeen pääkauteen: varhaiskausi yhtenäisen keisarikunnan muodostumiseen 221 eaa saakka, varhainen keisarikausi Tang-dynastian loppuun saakka, ja myöhäisempi keisarikausi Song-dynastiasta alkaen.

Varhaiskausi
Kiinassa oli n. 7000 vuotta sitten neoliittisia, eli varhaisen kivikauden aikaisia, kulttuureita. Näissä kulttuureissa viljeltiin jo silloin hirssiä ja riisiä. Kiinan sivilisaatio syntyi Keltaisenjoen alueella. Kiinan ensimmäinen dynastia oli Shang-dynastia. Tämän jälkeen seurasi Zhou-dynastia, joka oli ensimmäinen kokonaan historiallinen dynastia, eli kokonaan muistiinkirjoitettu. Näiden dynastioiden jälkeen Kiinan valtakunta alkoi jakautua pieniksi ruhtinaskunniksi, jotka ajan myötä itsenäistyivät. Nämä pienet valtiot taistelivat keskenään kiivaasti hegemoniasta eli poliittisesta hallistemisesta koko alkuperäisen Kiinan alueella. Tällä 'Taistelevien läänivaltioiden kaudella' rauta tuli enemmän käyttöön, jolloin syntyi klassinen kiinalainen kulttuuri. Samalla syntyivät Kiinan klassinen kirjallisuus ja kirjakieli sekä kungfutselaisuus ja taolaisuus. Kungfutselaisuus ja taolaisuus ovat suuria Kiinasta peräisin olevia oppisuuntia.

Varhaisempi keisarikausi
Alkuperäisen Kiinan alueella olevista pikkuvaltioista läntisin, Qin, laajensi omaa aluettaan tämän kauden alussa. Myöhemmin Qin yhdisti Kiinan uudelleen ja samalla myös levitti valtakunnan rajoja etelään. Ensimmäinen Kiinan muuri rakennettiin pohjoiseen torjumaan ei-kiinalaisia paimentolaiskansoja. Tätä Qinin valta-aikaa kutsutaan Qin-dynastiaksi. Qin-dynastian aika loi Kiinaan keisarilliselle hallintojärjestelmälle pohjan. Qin-dynastian loppu tuli, kun ankarat lait aiheuttivat kapinoita ja Han-dynastian aika alkoi. Kiinan pääväestö on saanut nimensä Han-dynastialta; han-kansa. Han-dynastia tunnetaan yhtenä Kiinan kultakausista. Han-dynastia laajensi Kiinan aluetta kaupankäynnillä. Silkkiä alettiin viedä maasta karavaaneilla, joiden kulkureitit, Itä-Aasiaan vievät tiet, turvattiin. Han-dynastia kehitti Kiinalle hallintosysteemin, joka oli virkamiesvaltainen. Valtion virkamiehet seurasivat kungfutselaisuutta. Han-dynastian lopulla Kiina jakautui itsenäisiin ja omavaraisiin suurmiesten hallitsemiin yksiköihin. Han-dynastia päättyi kun Kiina jakautui Kolmeksi kuningaskunnaksi. Näiden kuningaskuntien aikana buddhalaisuus levisi Kiinassa ja taolaisuus vahvistui. Seuraavaksi tullut Sui-dynastia yhdisti Kiinan taas yhdeksi valtioksi. Sui-dynastian aika ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja sitä seurasi Tang-dynastia. Näillä molemmilla dynastioilla oli samanlainen politiikka, mutta Tang-dynastia edistyi paljon paremmin. Kiinan alue laajeni ja Silkkitiellä käytiin vilkasta kauppaa. Tänä aikana Kiina sai paljon ulkomaalaisia vaikutteita lisää, esim. kristinusko. Silloinen pääkaupunki Changan oli luultavasti sen ajan suurin kaupunki. Hiljalleen tämä dynastia kuitenkin menetti valtansa, kun Kiina menetti alueita Keski-Aasiasta. Kauden lopulla kaikille asetettiin maavero, jonka seurauksena maa-alueista tuli entistä selvemmin henkilöiden yksityisomaisuutta.

Myöhäisempi keisarikausi
Tang-dynastian jälkeen lyhyen aikaa maassa oli hajaantumista. Pohjoisesta tullut Song-dynastia sai maan valtaansa. Song-dynastian aika oli edellisiä vauraampi, koska maanviljely edistyi, kaupungit kasvoivat ja kaupungin elinkeinot kehittyivät. Tällöin paperiraha otettiin käyttöön. Säätyerottelu poistui vähitellen. Yhteiskunnan johtoaatteena oli uuskungfutselaisuus. Tsingis-kaanin mongolivaltakunta valtasi Kiinan pohjoisesta lopulta etelään asti ja aloittivat Yuan-dynastian. Myöhemmin Etelä-Kiina alkoi kapinoida mongoleja vastaan ja kapinat levisivät muuallekin. Mongolit saatiin saarrettua Kiinan muurin pohjoispuolelle ja näin alkoi Ming-dynastian aika. Tämä uusi aika oli kiinalaisen sivilisaation kultakausi. Yhteiskunta vakiintui ja valtakunnasta tuli taloudellisesti aktiivinen. Keisarin yksinvalta kasvoi ja virkamiehistön asema heikkeni keisariin nähden. Tänä aikana Kiina uhkasivat japanilaiset, jotka yrittivät osan Koreasta. Kiina ja Korea yhteisvoimin torjuivat hyökkäyksen. Kiinassa oli suurta väestönkasvua, joka rasitti maata ja synnytti talonpoikaiskapinoita. Kapinalliset valtasivat lopulta Pekingin, Kiinan pääkaupungin, jolloin alkoi uuden dynastian, Qing-dynastian aika. Mantsujen dynastian eli Qing-dynastian aikana Kiinan rajat levisivät pitemmälle, ja Turkestan, Tiibet sekä vähäksi aikaa myös Nepali, vallattiin. Tähän aikaan Kiina jäi Euroopasta jälkeen tieteessä ja tuotannossa. Länsimaat alkoivat kiinnostua Kiinasta ja toivat sinne oopiumia, joka aiheutti Kiinassa kaksi oopiumisotaa. Kiinassa oli monia alueita, jotka olivat ulkomaalaisten hallitsemia. Tästä kiinalaiset evät pitäneet, ja syntyi boksarikapina, kun kiinalaiset taistelivat länsimaita vastaan. Myöhemmin oli myös Taiping-kapina, joka taas oli kiinalaisten kapina mantsuja vastaan. Kiina hävisi Japanille sodassa ja joutui luovuttamaan Taiwanin. Lopulta Kiinassa viimein aloitettiin uudistukset. Kapinoiden tarkoitukseksi tuli tasavallan saaminen.

Nykyaika
Wuchangista alkoi kapina, joka levisi muihin kaupunkeihin. Kapinallisten voitettua Kiinasta tuli tasavalta ja Yuan Shikaista, virkamiehestä, tuli hallitsija. Hän kuitenkin toimi diktaattorina, kunnes kuoli. Sitten tuli Sotaherrojen aikakausi, jolloin maata hallitsivat kilpailevat sotaherrat. Kiinan kommunistit ja Neuvostoliitto yhdistyvät Kiinan. He hallitsivat Kiinaa kymmenen vuotta. Maaseudun ja modernien rannikkokaupunkien välille tuli suuri ero. Myöhemmin Japani miehitti Mantsurian ja muita Pohjois-Kiinan alueita. Heitä ei pystytty torjumaan, koska oli keskitytty samaan aikaan Pohjois-Kiinaan marssineisiin kommunisteihin. Hallitsija Tsiang Kai-sek joutui väliaikaisesti tekemään sopimuksen kommunistien kanssa, jotta he voisivat yhdessä torjua japanilaiset. Sitten Japani aloitti täysimittaisen sodan Kiinassa ja miehitti suuren osan maasta. Toisen maailmansodan lopussa kiinalaiset karkoittivat japanilaiset Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton avustuksella. Myöhemmin Kiinassa syttyi uudelleen sisällissota, jonka avulla kommunistit nousivat valtaan. Tasavaltalaiset pakotettiin perääntymään Taiwaniin. He pitivät saarta Kiinan tasavaltana ja jäivät sinne hallitsemaan. Sillä välin kommunistit tekivät Kiinasta kansantasavallan. Johtajaksi tuli Mao Zedong. Ensin Neuvostoliitto ja sitten myös Itä-Euroopan maat sekä suurin osa Länsi-Euroopastakin tunnusti kansantasavallan. Silloin kommunistinen Kiina tuki Pohjois-Korean hyökkäystä Etelä-Koreaan Korean sodassa. Mao soti YK:ta vastaan, mutta kärsi raskaita tappioita ja joutui siksi vetäytymään. Tämän jälkeen kommunistit marssivat Tiibetiin, joka oli yhä osa Qing-dynastiaa. Seuraavien vuosien aikana Kiina kehittyi taloudellisesti, mutta koulutus oli huonoa. Kiina valloitti välillä alueita Intialta. 'Suuri harppaus' oli jo toinen Kiinassa tehty viisivuotissuunnitelma, joka epäonnistui. Sen tarkoituksena oli käyttää Kiinan suurta väkilukua maan muuttamiseksi maataloudellisesta ja talonpoikien hallitsemasta taloudesta moderniksi ja teollistuneeksi kommunistiseksi yhteiskunnaksi. Syntyi kuitenkin suuri nälänhätä ja kymmeniä miljoonia ihmisiä kuoli. Neuvostoliiton ja Kiinan välit kiristyivät, jolloin Neuvostoliitto alkoi suunnitella ydiniskua Kiinaan. Ongelmien, kuten kuolemien, takia Mao Zedong väistyi ja tilalle tuli Liu Shaoqi. Hän teki muutoksia poistaakseen nälänhädän. Kiinasta tuli muutosten avulla ydinasevaltio. Myöhemmin aloitettiin 'Kulttuurivallankumous', jolla piti jatkaa luokkataistelua. Tänä aikana tutkijoiden mielestä kiinalaisen kulttuurin pohja hävisi kokonaan. Monia koulutettuja teloitettiin ja kirjoituksia, taidetta, museoita, temppeleitä sekä muuta perintöä tuhottiin. Maon kuoltua Zhou Enlai ja Deng Xiaoping korjasivat katastrofeja. Näin Kiina alkoi kehittyä suuresti taloudellisesti ja teollistui suuresti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perustiedot